Tänään oli aika bisi päivä. Jossain vaiheessa pitäis koittaa saada tätä kämppää myyntiin ja tavaraa on ihan liikaa ja joka paikka tukossa. Mä koitan aina välillä siivota kamaa pois, pakkailla ylimääräistä laatikoihin ja paskaa roskiin. Ja laittaa kalusteita sellaiseen järjestykseen, että jossain vaiheessa vois sitten vaikka niitä näyttöjäkin pitää. 

Tänään sitten sain inspiksen vaihdella vähän järjestystä, purkaa yhden ylimääräisen Lundia-hyllyn tilaa viemästä ja muutenkin taas vähän setviä kämppää kuntoon

Siinä rytäkässä sitten löysin mun surkeat Aino-kopiot yhden liinavaatekaapin alta pölyyntymästä. Olin jostain syystä potkinut ne sinne piiloon ja sinne ne oli unohtuneet, vissiin pitkäksikin aikaa pölykerrostumasta päätellen. 

Imuroin kämppää ja tuossa eteisessä kun ne sitten tuli uudelleen vastaan niin ajattelin, että pahimmat pölyt imuroin samalla niistäkin. Siinähän kävi sitten niin, että imuri imaisi toisen karvapallon kengänkärjestä syövereihinsä :( 

Noh, mietin siinä sekunnin sadasosan, että kaivelenko sen pois vai häh? En jaksanut. Sen sijaan koitin imeä toisenkin karvapallon imurilla irti, vaan se ei lähtenytkään. Luovutin.

Mies sitten tuli jossain vaiheessa töistä kotiin ja selitin puolihuolimattomasti tämän hurjan episodin sille. Kun ne kengät siinä eteisessä yksikarvapalloisena kökötti. Sanoin, että en alkanut kaivaa sitä palloa imurista, kun ei sitä kuitenkaan saisi uudelleen kiinni. Se sanoi, että "voihan sen koittaa liimata". "Tai jos ei pysy liimalla, niin voihan sen ommella kiinni takaisin". Päädyttiin siis siihen lopputulokseen, että se karvapallo kaivetaan sieltä imurista huomenna ulos. 

Luultavasti se ei koskaan päädy takaisin kiinni tuohon kenkään, mutta jotenkin jo ajatuksena tämä oli mun mielestä niin hellyyttävää. Mulle tuli siitä tosi hyvä mieli. En tiedä miksi. Koko loppuillan se ajatus killui tuolla mun aivolohkoissa ja sai mut hymyilemään. 

Meillähän siis mies hoitaa tuon ompelukoneen käytön ja muut (parsinneulalla)neulomiset. Mutta että se viitsisi yhden karvapallon tähden? Ja niin vilpittömästi? 

Tämä on yksi niistä lukuisista syistä miksi sitä rakastan. Ja tämä jos joku on sitä arjen romantiikkaa. 

Pus.