Jos joku kysyisi onko äitiydessä mitään huonoja puolia ja jotain olisi pakko vastata, niin vastaisin, että se kun ei ehdi oikeastaan koskaan juomaan aamukahvia rauhassa ja keskeytyksettä tai sitten jos ehti juoda rauhassa niin se on harvoin enää lämmintä. 

Taas tänäkin aamuna sain kaadettua ensimmäisen kupin itselleni niin jo oli pojalla konvehti housuissa. Ehdin hörppiä pari siemausta ja sitten mentiin muks lattialla ja piti päästä syliin, seuraavat pikaiset hörpyt ja juosten pojan perään ettei se ehdi nyppiä iskän LP-levykokoelmaa alas hyllyiltä. Siinä vaiheessa kahvi olikin sitten jo kylmää. 

Sain pojan päiväunille ja marssin onnellisena kahvinkeittimen luokse. Jossain välissä, mitä en ollut rekisteröinyt, oli kuulunut se pahamaineinen "naks" kun keitin sammuu itsekseen. Toisen kupin sain siis ryystää rauhassa, mutta hienostihan se oli ehtinyt jo viilentyä pannussa. Näin. 

Eilen oli sitten ensimmäinen päivä pääsiäisen jälkeen "ruodussa". Syömiset meni kohdilleen ja pysyin sallituissa. Pääsiäisturvotusta olikin sitten lähtenyt vuorokaudessa heti 1,3kg verran. Kyllähän minä tiesin, että ei sitä ihminen oikeasti voi lihoa neljässä päivässä lähes tulkoon kolmea kiloa. V*tutti se silti. 

Alkaa vaan niin kyllästyttää tuo iänikuinen kaurahiutale+raejuusto+mehukeitto aamiainen. Vaan ei auta. Ja sama se toisaalta mitä sitä aamulla syö, aamupala on aina ollut vähän sellainen pakkopulla, jotain polttoainetta täytyy saada kropalle. Mieluusti joisin vaan kaksi isoa kuppia kahvia. Rauhassa. Kiirettömästi. Lämpöisenä.

Välillä on sitten sellaisia päiviä, ettei huvittaisi syödä ollenkaan. Väksin joutuu jotain ruokaa vääntämään. Ja sitten on niitä päiviä, kun voisi ahmia koko maapallon. Miksi siitä syömisestäkin on tehty niin vaikeaa? Miksei voi joskus edes syödä mitä huvittaa ilman, että heti saat kaikki vaivalla pudotetut kilot takaisin yhden viikonlopun aikana? Miksi se paino junnaa siinä samassa helvetin lukemassa, eikä suostu tippumaan alemmas? Aaaaargh. Vai enkö vaan osaa? Tuntuu, että toiset ihmiset toimii samoilla ohjeilla, ruokavalioilla jne ja paino tippuu tasaisesti. Siitä saakka, kun synnäriltä pääsin kotiin ja ensimmäiset 8kg lähti itsestään, olen seilannut +/-4kg väliä. Varmaan, jos olisi rahaa, menisin jonnekin helvetin rasvaimuun. Tai palkkaisin oman PT:n. Huoh. 

in-my-happy-place.jpg