Hui hai!

Minä tässä moi! Piiiiitkästä aikaa. Aika tosiaan, on kulunut siivillä kesästä syksyyn. Omakotitaloelämä rullaa kivasti ja olen saanut nauttia edelleen pyykkien kuivatuksesta ulkona, kiitos kauniiden ja lämpimien syyspäivien. No ollaan me jo takassakin poltettu pari pesällistä kun illat ja aamut on olleet välillä viileitä. Sekin on ihanaa. 

Olen syksy-ihminen. Tälläisten syksyjen ihminen. Kun ei sada vettä. Mies rakensi pojalle hiekkalaatikon ja Plaston keinu ripustettiin ulos myös. Ei se tuon pienen ihmisen vauhtia hirveästi kyllä hidastanut kun ensin ajattelin, että saadaan edes hetki aina istua paikoillaan kun laatikolla leikitään. Vaan nopeaa vie askeleet suureen, ihmeelliseen maailmaan kun kotipihassa on niin paljon kaikkea jännää! Puutarhatontut ja kaikki pihatyökalut taitaa olla suurin ihmetyksen ja ilon aihe. Oma harava ja harjakin pojalla tietysti on, mutta ne suuuuuret on paljon hienompia!

Tuparitkin pidettiin, rapujuhlien merkeissä. Talo täyttyi ystävistä, musiikista, hyvästä ruoasta ja puheensorinasta. Ja alkoholista! Ha! Pieni poika oli mummilla ja papalla hoidossa, ensimmäistä kertaa poissa yötä kotoa. Koville otti, mutta siitäkin selvittiin. Ja olihan se kaiken arvoista. Vaan onneksi ei tarvi taas hetkeen päästää tuota termiittiä minnekkään. Sen verran ikävä kuitenkin tuli. Sunnuntaina odotettiin kuin kuuta nousevaa, että isovanhemmat kurvaa kotipihaan pieni tuliainen tullessaan. 

Tänään taas katselin peiliin. Sovitin housuja. Niitä kaikkia, ihania farkkuja mitä omistan. Kyllä ne jalkaan menevät. Maha tulee vaan tielle. On se kamala. Vaikka muuten en suuresti harmittele vartaloani ja tulen oikein hyvinkin sen kanssa toimeen, niin se massu harmittaa. Se raskauden jälkeinen pussi. Etureppu. Liiemmin en ole tarkkaan mitään erityistä ruokavaliota noudattanut, mutta sen jälkeen kun aloin tekemään päivisin pojalle ja itselleni yhteiset ruoat (syödään siis yhdessä ja samaa sapuskaa) ja ruoka-ajat joten kuten vakiintuivat, on painokin pysynyt (ja myös vähän tippunutkin hiljaa ja tasaisesti) kontrollissa. En minä tässä välissä ole siis ehtinyt lihoamaan, vaan tosiaan jatuvasti on menty hiiiiiitaaaaasti alaspäin. 

Siitä kun tämän blogin aloitin, on paino tullut alas noin 6,5kg.  12 voipakettia. Se on aika jees! Raskauskiloja on lähtenyt melkein 14kg. Vielä noin seitsemän jäljellä. Kovasti koitan pääni sisällä haudutella ajatusta liikunnasta taas. Se on jäänyt melkein tyystin. Paljon toki kotona teen hommia ja fyysisiäkin, mutta eihän se riitä. Lenkille pitäisi itsensä saada. Ehkä se tästä.

Mauri-koira edelleen porskuttaa meidän ilona. Epätietoisia aikoja tuossa jo vähän eleltiin, kun koiralla alkoi todella kova yskä yhtäkkiä noin kuukausi sitten. Olin ihan varma, että nyt se on menoa. Lääkeannostuksia venkslaamalla saatiin kuitenkin koira takaisin kuosiin ja nyt vaan mennään päivä kerrallaan ja koitetaan muistaa nauttia joka hetkestä yhdessä. 

Syksyn to-do-listalla olisi vielä soitto tatuoijalle jotta saataisiin aika varattua ja tehtyä viimein rintakuva loppuun ja väriteltyä vielä uusiksi timantit. 

Muuten ei kai sen ihmeempää. Johan siinä jo olikin! Nauttikaa kauniista syksystä!