V*tuttaa, turvottaa, pierettää, väsyttää, on hiki ja palelee. Kas, siinä ne tärkeimmät. 

Naisena olemisen hienous. Ja jos joku olis kertonut, että tämä kaikki muuttuu potenssiin sata sen jälkeen kun saat lapsia, olisin ehkä harkinnut kaksi kertaa. Tai no en olisi. Mutta v*tuttaisi ehkä vähemmän. 

Viimeinen viikko (vai kauankohan edellisestä blogimerkinnästä nyt edes on?) on oikeasti mennyt siinä, että kun poika on painunut päiväunille olen hoitanut pakolliset kotihommat tai yksinkertaisesti mennyt itsekin nukkumaan. Energiaa ei ole riittänyt mihinkään ylimäärääiseen. Paitsi sunnuntaina käytiin koko perhe kirpparilla ja sen jälkeen haettiin kiinalaisesta ruokaa. Tein taas mahtavia kirppislöytöjä ja hankin itselleni taivaallisen ähkyn katkarapukastikkeella ja riisillä. 

Paino huitelee ties missä vähän väliä. Sunnuntaina tein viikkopunnituksen ja oltiin 900g plussan puolella viime viikosta. Tänä aamuna oltiinkin sitten taas -200g viime viikkoisesta. Että ole nyt siinä sitten. On tämä yhtä perkelettä. 

Kiltisti kuitenkin söin aamupalan ja lounaaksi väsäsin tonnikalasalaatin. Muuta en ole ehtinyt tänään vielä syömäänkään. Kävin nääs kaupassa tekemässä pääsiäisen ruokaostokset. Anoppi tuli hoitamaan muksua ja lähdin kauppaan ja muille asioille. Nää on näitä kotiäidin huilihetkiä (vaikka ei tuosta lapsesta kyllä paljon huilia edes kaipaa, sen verran helppo tapaus on). Kyllä se silti tuntuu ihan vapauttavalta käydä kaupassa ihan yksin. Varsinkin nyt kun en enää automaattisesti heijaa ostoskärryjä itsekseni hyllyjen välissä. Kauppareissu siis päivän positiivinen numero 1. 

Kävin myös apteekissa hakemassa sydänpotilaalle lisää lääkkeitä. Tesoman apteekki on siitä hauska, että kaikki hyllyjen tuoteselosteet on väännetty Tampereen kiälellä. Ovissa lukee "verä" ja "tönää". Ja tiskillä lääkkeitä odotellessani naurahdin tälle

Päivän positiiviset osa 2. 

Aamulla koiraa ulkoiluttaessani huomasin myös, että kaupunki on viimein siistinyt hiekat jalkakäytäviltä. Ei enää sataa kiloa muruja eteisessä ja tuplaten kengissä ja kengänpohjissa. Jihuu! Päivän positiiviset osa 3.

Perjantaina suunnataankin sitten pääsiäisen viettoon mun vanhemmille. Vesi kielellä odotan äidin lammaspataa. Ja muita herkkuja. Nyt on kyllä sellainen juttu, että se on piut paut kaikelle muulle. Aion rentoutua ja nauttia. Pääsen vihdoin moikkaamaan myös mun mummua, viimeksi kun reissu jäi välistä sairastumisen vuoksi. 

Sitä odotellessa, 

Olkaa hyvä.