Hyi. Tulihan se tauti sitten lopullekin perheestä. Itsehän luulin kuolevani. Olikohan tämä joku näpäytys kun kerkesin juuri sanomaan, että jos pitäisin hieman taukoa laihdutuksesta? Lähti meinaan tehokkaasti parin päivän aikana -4kg. Ha. Ei se kyllä sen arvoista ollut, mutta ainakaan vielä ei ole kaikki tullut takaisin. 

Mä tässä aloin ihan funtsimaan, että onhan tuo paino kuitenkin kaikenkaikkiaan nyt tippunut sen rontti -10kg siitä kun synnytyslaitokselta lähdin kotiin. Ja -4,4kg nyt sitten eilisen punnituksen mukaan tämän projektin aloituksesta (toki siis kun paino on sahannut ees taas oli aloituspaino tämän projektin alussa taas vähän enemmän. Jouduin kirimään ensimmäiset pari kiloa tuohon mitä lähti ensin). Mä tykkään kaavioista ja laskelmista ja suhteuttamisesta. Siksi se kun sanon, että se on suhteutettuna 1kg/kk synnytyksestä, kuulostaa se paljon paremmalta kuin se, että ensimmäiset kilot lähtivät pari viikkoa synnytyksestä ja loput on alkaneet tippua tooooooosi hitaasti vasta nyt :D Kaikella hienolla sitä voi itseään huijata. 

Puuh, sairastelu ja pojan yölliset valvottamiset on nyt vieneet täysin voimat tästä mammasta. Ei meinaa silmät pysyä auki ja univelkaa on rästissä vaikka muille jakaa. Mä huomasin tuossa joku aika sitten, että mun silmäpussit on nyt sitten vissiin tulleet jäädäkseen. Tänään täytyy kyllä päästä ulos, nyt kun jokainen on toipunut taudista. Poikakin käy selkeästi ylikierroksilla kun ollaan junnattu sisällä monta päivää. Se on muuten oppinut nyt kävelemään! Toki vielä mennään välillä kontaten, mutta selkeästi enemmän kävelee kuin konttaa. Aika hurjaa. Se on niin jo muka pikkupoika, eikä enää mikään vauva. Ja melkoinen rämäpää. Mun mies usein sanookin, että enemmän täytyy maailmaa varjella pojalta, kuin pojalta maailmaa. 

Huomasin tuossa, että en ole paljon kuvia ehtinyt tai jaksanut viime postauksiin laittaa. Ihan sen kunniaksi tässä aiheeseen sopiva loppukevennys