Mies lähti raipatirallaa kaupunkiin ja sain pojan nukkumaan. Avasin oluen ja aloin tässä sitten koostamaan päässäni juttua, jota olen pyöritellyt jo pitkän aikaa mielessäni. Nimittäin sitä, että mitä kaikkea miehen myötä on omassa toiminnassa muuttunut, mitä tekee toisin ja mitä uutta on oppinut. Kun useamminhan sitä vaan funtsii kaikkea mikä toisessa vituttaa. Mutta kyllä paljon hyvää on tullut tuon toisen ihmisen myötä. Ja paljon hassua ja typerää. Tässä niistä muutama mitä juuri nyt tulee mieleen. 

1. Olen alkanut kierrättää. Meillä kerätään lasi, pelti ja biojätteet erikseen. Jopa pahvit mies haluaa yleensä kerätä erikseen ja käy nakkaamassa ne sitten jonnekin niille kuuluvaan paikkaan. Myönnän, että pahvin suhteen olen paljon lepsumpi. Kaikkea muuta häpeilläkseni en ole paljon ennen tuota ukkoa kierrättänyt. Biojätepussitkin on olleet vaan jotain hippien hömpötystä. Ja toki yhden ihmisen taloudessa ei paljon edes jaksanut panostaa yhtään mihinkään paitsi siihen, että saako kanasuikaleita tai jauhelihaa yhtään 400 grammaa pienemmissä pakkauksissa. Muutenkin olen tullut paljon enemmän tiedostuneeksi ympäristöstä, luonnosta, jne jne jne. Pyrin siihen, että yritän ainakin päätöksissäni, ostoissani ja hankinnoissani ottaa huomioon ympäristön. 

2. Kierrätystä sivuava, eli kirpputorit. No kierrätystä se on sekin. mutta miehen kanssa vasta hurahtanut kunnolla ja tajunnut niiden hienouden. Ehkä vähän liikaakin, miehen mielestä. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että monta sataa olen jo säästänyt esimerkiksi lapsen hankinnoissa pelkillä kirpputoriostoilla! 

3. "viikkaan" paidat ja topit rullalle. Tämä tyyli säästää yllättävän paljon tilaa! Kaikki vaatteet silittävä ja oikeaoppisesti viikkaava äitini olisi kyllä tästä paljastuksesta varmaan hyvin pahoillaan. 

4. Olen oppinut pitämään hauskaa ruoanlaiton suhteen ja uskallan kokeilla estottomasti uusia juttuja. Tykkään myös somistaa annoksia, vaikka tekisin ruokaa vaan itselleni. Kyllä se on vaan tosi, että ruoka maistuu paremmalta jos se on kauniisti aseteltu ja somisteltu. Mieheni on siis kokki yhdeltä ammatiltaan ja näiden kolmen vuoden aikana on väkisinkin tullut seurattua vierestä miten hän toimii ja tekee. 

5. Olen oppinut järkevää rahankäyttöä. Onneksi. Vieläkin välillä jossain luuraa se vanha minä joka sanoo, että "LÄHETÄÄN OSTELEEN". Osta osta, on niin hieno. Mutta sitten noin 95% niistä kerroista kun olen ostelemassa, jokin järjen ääni päässä kysyy, että "mietis ny, tarvitko tätä oikeesti?". Se on miehen ansiota se. 

6. Niinkään tarjousten perässä juoksemisen ja "halvimman" hyllyhinnan tuijottelemisen sijaan tuijottelen kilohintoja. Kyllä, se on tarkkaa hommaa se. Ja mieheni varmaan onkin omasta kehityksestäni ylpeä. Minäkin olisin. 

7. Puhekieli ja oikeinkirjoitus. Se on tarkka. Ja siltä on hyvä aina halutessaan tarkistaa suomenkielen oikeinkirjoitus jos itseä epäilyttää. Mä en vaan aina kuitenkaan jaksa. Ja varmaan tässäkin blogissa on miljoona kielioppivirhettä. Aivansama. Mutta jos mua kiinnostaa niin kysyn siltä. Tosin yleensä sitten minä olen se, jolta kysytään englanninkielen apuja. Tasan kai sitten menee. 

Emmä nyt muuta tähän hätään keksi.

Mutta entäs sitten ne negatiiviset? Ne jutut, mitkä sen miehen myötä on alkanut vituttaa? Noh, tässä tulee: 

1. Se jättää AINA sen liesituulettimen päälle pörräämään vaikka ruoka on valmistunut. Mä joudun yleensä kesken syömisen lähteä sammuttamaan sitä kun se pitää ihan hirveää mekkalaa ja ei meinaa edes kuulla mitä toinen puhuu.

Näin. Emmä nyt muuta keksi. On se ihana.